Orkesteriteokset

Silent Crossings (2021)

(9') big bandille (5 sax, 4 tpt, 4 tbn, pno, cb, dr - doublings: s. sax, fl, cl, 4 flug)

Kantaesitys: Musiikkitalo, Paavo-sali 14.4.2022

Tilaaja: Kirkkomusiikin Säveltäjät ry ja Umo Helsinki Jazz Orchestra

Silent Crossings on musiikkia erilaisten mielikuvien ja musiikkityylien rajapinnoilta. Sen lähtökohtana on metafora risteyksestä, josta tiet haarautuvat moneen suuntaan. Teos pyrkii ottamaan näkökulmia eri puolille horisonttia, häivyttämään rajoja ja löytämään vapaasti oman reittinsä. Musiikkiin kehittyy elinvoimaa ja elämäniloa, mutta myös vääjäämätöntä luopumisen tuskaa. Dramaattiset vaiheet yhdistyvät meditatiivisuuteen hiljaisen viikon teemojen mukaisesti. Teos on sävelletty Umo Helsinki Jazz Orchestran pääsiäisviikolla pidettävään Silent Music -konserttisarjaan.

 

Teoksen musiikillinen koti on klassisen musiikin traditiossa ja modernin taidemusiikin keinovaroissa, mikä ilmenee mm. huilun, klarinetin ja sopraanosaksofonin tekstuureista. Matkan varrella erityisesti rytmin käsittely saa kuitenkin vaikutteita niin funk-musiikin energisyydestä kuin progressiivisen rockin voimastakin. 

 

Silent Crossings on ensimmäinen sävellykseni big band -kokoonpanolle ja on omistettu Umo Helsinki Jazz Orchestralle. 

 

Windirium - tuulten maa (2020)

(6’) orkesterille (3333 4331 1+3 hrp cel str)

Kantaesitys: Tampere-talo 18.5.2022, Tampere Filharmonia, joht. Eero Lehtimäki

Tilaaja: Tampere Filharmonia

 

Windirium - tuulten maa on Tampere Filharmonian tilaama orkesteriteos Taidetestaajat -koululaisprojektia varten. Tämän projektin teemaksi määriteltiin Tarut ja fantasia. Jo ennen sävellystyötä kirjoitin projektissa mukana olleiden koulujen 8-luokkalaisille oppilaille tehtävänannon, jossa pyysin heitä piirtämään kuvia itse kehittelemästään fantasiamaailmasta. Pyysin myös nimiehdotuksia tälle maailmalle. Kuvia ja nimiehdotuksia tuli paljon ja niistä alkoi piirtyä yhtenäistä teemaa tälle teokselle: kahtiajakautuminen luonnon ja ihmisen välillä sekä ihmisen ja luonnonhenkien välinen jatkuva taistelu. 

 

Teoksen nimi Windirium on peräisin koululaisten piirrustuksista ja suunnitelmista. Se kuvaa maata, jossa tuulten henget vallitsevat. Teoksessa myrskyisät tekstuurit ovat vuoropuhelussa ihmistä kuvaavan laulavan melodisuuden kanssa. Kappale avaa ikään kuin yhden ikkunan tähän maailmaan.

 
 
 
 
 

On the Horizon (2018)

(11’) orkesterille (3333 4331 1+2 hrp pno str)

Kantaesitys: Helsinki 27.9.2019. Radion Sinfoniaorkesteri, joht. Hannu Lintu

Tilaaja: YLE/RSO

Video

 

On the Horizon on toinen sävellykseni suurelle sinfoniaorkesterille, mutta ensimmäinen, joka on saanut kantaesityksensä. Teoksen lähtökohtana on narratiivisuus; sen sisäinen draama kertoo sanatonta tarinaansa olematta kuitenkaan suoraan ohjelmallinen. Nimensä mukaisesti teos kurkottaa horisonttiin pyrkien jatkuvasti etenemään kohti harmonisesti levollisia tasanteita. Pinnan alla kuohuva levottomuus ajaa musiikkia vääjäämättömästi uusille alueille. Solistinen herkkyys ja massiivinen, leveällä pensselillä maalattu jylhä orkesterisointi vuorottelevat teoksen edetessä kohti lopullista päämääräänsä.

Melting crystals (2017)

(8') orkesterille (2111 1101 1 pno str) 

Kantaesitys: Tampering-festivaali, Tampere 26.8.2017. Tampering Ensemble, joht. Maja Metelska Tilaaja: Tampering ry

Audio

 

Säveltäessäni Melting crystals -teosta luova ajatusprosessini lähti liikkeelle täysin ulkomusiikillisista aiheista kuten ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvästä napajäätiköiden vääjäämättömästä sulamisesta. Työn edetessä en kuitenkaan halunnut noudattaa näin konkreettista ohjelmallisuutta, vaan mielikuvat teoksesta ohjautuivat yhä monimerkityksellisemmiksi. Teoksen nimi juolahti mieleeni jo melko alkuvaiheessa, mikä on minulle poikkeuksellista. Nimi voi toki viitata sulavaan jäähän, mutta se toimii myös yleisemmällä tasolla. Säveltäessäni olin kiinnostunut yleisesti ottaen tekstuurin kristallinomaisesta selkeydestä. Klassismin ihanne on tässä mielessä teokseni taustavaikuttaja. Sähäkkä, scherzomainen rytmiikka staccato-artikulaatioineen sekä kirkkaiden sointivärien käyttö olivat alusta asti teoksen lähtökohtia. Sävellystyön alku sujui hyvin pitkälti pianon ääressä ja pianosta muodostuikin lopulta keskeinen soitin teoksessani. Nimensä mukaisesti teos käsittelee edellä mainitun kristallimaisuuden sulamista. Kokonaisdramaturgia noudattaa myöhäisromanttiselle musiikille tyypillistä draaman kaarrosta suvantovaiheineen ja huipennuksineen musiikillisen materiaalin koostuessa erilaisista sulamisprosesseista: ylärekisterissä soiva musiikki laskeutuu kohti matalampaa rekisteriä, terävä artikulaatio pehmenee, dissonoivuus "sulaa" paikoitellen lähes tonaaliseen harmoniaan. Toisinaan jousisoitinten soinnissa on eräänlaista jäähyväistunnelmaa ja huipennuksessa vellova jousitekstuuri ajautuu lopulta lähes kaaottiseen tilaan. Ovatko sävellysprosessin ensimmäiset ajatukset ajankohtaisten ympäristöuhkien kuvauksesta jääneet kuitenkin taustalle vaikuttamaan? Se jääköön kuulijan päätettäväksi.

Verso (2014) (10’) orkesterille (3333 4331 13 hrp pno str)

Fall Foliage (2012)

(8’) jousiorkesterille (5/5/4/3/2) 

Kantaesitys: Kaustisen kamarimusiikkiviikko 3.2.2012. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri, joht. Juha Kangas

 

Fall Foliage tarkoittaa ruska-ajan värejä puiden lehdissä. Nimi viittaa sekä kappaleen sävellysajankohtaan että ruskan metaforaan, joka ilmentää kappaleen luonnetta. Syksyllä päivien yhä lyhentyessä ensimmäiset yöpakkaset purevat puiden vihreisiin, elinvoimaisiin lehtiin, jolloin osa niiden soluista kuolee. Tämän seurauksena syntyvät ruskan moninaiset värit. Solujen kuoleminen aiheuttaa lehvästössä monikerroksisen väriloiston, joka on karulla tavalla kaunis. Ruska-aikaan liittyy niin sateita, myrskyjä kuin auringonpaistettakin, mutta myös melankoliaa, koska edessä on kaikesta huolimatta vääjäämättömästi lähestyvä pitkä ja synkkä talviaika.

 

Teoksen lähtökohta on hitaassa, laveassa ja kuulaassa cantabile-jousisoinnissa, jota voidaan pitää kappaleen pääkarakterina. Lisäksi teosta hallitsevat voimakkaan dynaaminen, pätkittynyt ja iskevä karakteri sekä nopealiikkeinen kuviointi. Nämä kolme pääkarakteria luovat teoksen dramaturgian ja identiteetin esiintyen sekä itsenäisinä että erilaisina yhdistelminä, välillä asettuen voimakkaasti toisiaan vastaan, välillä taas toisiaan myötäillen. Teos on ensimmäinen jousiorkesteriteokseni ja se on syntynyt yhteistyössä Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin kanssa.